Oikeusaputoimistojen ohjausjärjestelmä poikkeaa muista valtion hallinnon viranomaisista siinä, että sen tulosohjaus ja kehittäminen on oikeusministeriön tehtävänä. Erityispiirteenä on lisäksi se, että toimistojen väliportaana on oikeusapupiiri, jonka johtajana toimii oikeusaputoimenjohtaja. Hallintoa voitaneen pitää näiltä osin tällä hetkellä erittäin kevyenä. Painetta oikeusaputoimistojen hallinnon uudistamiseen lisää se, että arvioitavana on myös tuomioistuimien keskushallinnon uudistaminen. Jos siihen liittyvä tuomioistuinvirastomalli toteutetaan, jäisivät oikeusaputoimistot ainoina oikeuslaitoksen virastoina ministeriön ohjattavaksi.
Yleisenä lähtökohtana Tanskassa on oikeusavun antaminen heikossa taloudellisessa tilanteessa olevalle luonnolliselle henkilölle. Oikeusapua voi saada myös ulkomaille, mikäli kohdemaa on sitoutunut Strasbourgin sopimukseen (Strasbourgissa 27.1.1977 allekirjoitettu maksutonta oikeudenkäyntiä tarkoittavien hakemusten toimittamista koskeva sopimus). Edelleen myös valitusten tekemiseksi kansainväliseen muutoksenhakuelimeen, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, voi saada oikeusapua. Oikeusavun saamisen edellytyksenä on jälkimmäisessä tapauksessa se, että valituselin on pyytänyt Tanskan valtiolta lausumaa valituksen johdosta. Oikeusapua voi kuitenkin saada myös silloin, jos ratkaistavalla asialla on yleisempää merkitystä tai ratkaisu vaikuttaisi merkittävästi hakijan sosiaaliseen tai ammatilliseen asemaan. Päätöksen oikeusavun saamisesta edellä mainituissa tilanteissa tekee oikeusministeriön alainen siviiliasioiden osasto (Civilstyrelsen).
Valtion oikeusaputoimistojen ajanvaraustyöryhmä on todennut mietinnössään (Oikeusaputoimistojen ajanvarauksen kehittäminen, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 17/2014), että oikeusaputoimistoista oikeusapua hakeva kansalainen saa ajan oikeusavustajan vastaanotolle tilastollisesti keskimäärin 14 vuorokaudessa.
Ruotsissa edunvalvonnasta säädetään vanhempainkaaressa (Föräldrabalk, 1949:381). Laki tunnistaa kolme erilaista edunvalvontatyyppiä: holhooja (alaikäisille), uskottu mies (god man) ja edunvalvoja (förvaltare).
Siirtyminen kuuden virastomuotoisen piirin rakenteeseen ei olisi käytännön toiminnan muutoksena suuri, eikä hidastaisi siirtymistä yhden oikeusapuviraston malliin valtion keskus- ja aluehallintorakennehankkeen (ns.VIRSU-hanke) ja hallituksen hyväksymien keskushallinnon uudistamisen toteuttamisperiaatteiden ja aikataulujen mukaisesti. Nyt ehdotettavan rakenneuudistuksen toteuduttua selvitystyötä yhden oikeusapuviraston muodostamisesta jatkettaisiin.
Oikeusministeriön asettaman valtion oikeusaputoimistojen rakennetyöryhmän mietinnöstä Valtion oikeusaputoimistojen rakenneuudistus (25/2014) järjestettiin laaja lausuntokierros. Lausuntoa pyydettiin yhteensä 85 eri taholta. Lausunnot pyydettiin oikeusaputoimistoilta, laillisuusvalvojilta, korkeimmilta oikeuksilta, hovi- ja hallinto-oikeuksilta, käräjäoikeuksilta, Suomen Asianajajaliitolta, Suomen Lakimiesliitolta, Auktorisoidut lakimiehet ry:ltä, valtakunnansyyttäjänvirastolta, valtakunnanvoudinvirastolta, Poliisihallitukselta, maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksiköltä, Julkiset oikeusavustajat ry:ltä, Oikeushallinnon Henkilökunta OHK ry:ltä, Suomen tuomariliitto ry:ltä, JUKO ry:ltä, Palkansaajajärjestö Pardia ry:ltä ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto ry:ltä. Lausuntoja saapui 56 kappaletta.
Perustellun pyynnön edunvalvontaan pääsemisestä tai sen lakkauttamisesta voi tehdä henkilö itse, hänen puolisonsa, lapsensa, vanhempansa, sisarensa, muut lähisukulaiset, kunnanviranomaiset (Kommunalbestyrelsen ja Regionsrådet) ja valtion viranomainen (Statsforvaltningen) tai poliisi. Ratkaisun edunvalvojan määräämisestä tekee lähtökohtaisesti valtion viranomainen (Statsforvaltningen), mutta mikäli asia on riitainen, tekee ratkaisun käräjäoikeus. Ratkaisun tekevä viranomainen hankkii ratkaisua varten tarpeellisen lääketieteellisen selvityksen. Edunvalvontaan määrättävälle tulee antaa mahdollisuus tulla kuulluksi. Edunvalvontaa koskeva päätös voidaan tehdä myös määräajaksi.
