Tietojen luovuttamisesta teknisten rajapintojen ja katseluyhteyksien avulla viranomaisten välillä sekä tietojärjestelmien käyttöoikeuksien hallinnasta säädetään tiedonhallintalaissa. Tiedonhallintalain tarkoituksena on ollut vähentää tarvetta säätää erityislainsäädännössä teknisluonteisesta tietojen luovutustavasta sekä mahdollistaa erityissääntelyn purkamista. Henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 24 §:n sääntely siitä, että lain 14—23 §:ssä tarkoitetut tiedot voidaan antaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti on tarpeeton, koska tiedonhallintalain sääntely teknisestä käyttöyhteydestä koskee kattavasti myös kaikkia Rikosseuraamuslaitoksen henkilörekistereitä. Näin ollen teknisestä käyttöyhteydestä ei ole perusteltua säätää henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetussa laissa. Oikeudesta luovuttaa tai saada tietoa säädetään sen sijaan edelleen erikseen julkisuuslaissa tai erityislainsäädännössä.
Ehdotetun säännöksen nojalla vankilan aluetta ja tiloja voitaisiin valvoa teknisesti kuvaa välittävillä ja tallentavilla laitteilla. Säännöksessä kuitenkin rajattaisiin esimerkiksi asuinsellit ja WC-tilat kameravalvonnan ulkopuolelle. Tämä rajaus olisi perusteltu vankien yksityisyydensuojan turvaamiseksi.
Rikollisuuden selvittäminen ei olisi enää peruste tiedon tallentamiseksi, koska rikosten selvittäminen ei kuulu Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaan. Seurantaperustetta ei myöskään enää kirjattaisi, koska Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaan ei kuulu henkilön tarkkailu tiedonhankintatarkoituksessa. Sen sijaan se, mihin tiedon turvallisuustietorekisteriin kirjaaminen perustuu, tulisi kirjata sen varmentamiseksi, että tieto on turvallisuustietorekisteriin kirjattava tieto.
Etsintäkuulutus KutsunnatRikosseuraamusviranomainen ylläpitää turvallisuustietorekisteriä, jossa sillä on oikeus käsitellä tietoja tutkintavankiloissa ja rikosseuraamusviranomaisen hoitoyksiköissä sekä muussa rangaistusten täytäntöönpanossa suoritettavaa rikoksentorjuntaa, rikosten ennaltaehkäisyä ja rikosten havaitsemista varten. Turvallisuustietorekisterissä saa myös käsitellä tietoja järjestyksen varmistamiseksi tutkintavankiloissa, rikosseuraamusviranomaisen yksiköissä ja rikosseuraamusviranomaisen muussa toiminnassa (asetus rikosseuraamusviranomaisen henkilötietojen käsittelystä rikostietolain alueella, förordning om kriminalvårdens behandling av personuppgifter inom brottsdatalagens område (2018:1746)).
Turvallisuustietorekisteri voi sisältää rekisteröityä koskevia:1) seurantaperustetta koskevia tietoja; 2) osoitetietoja; 3) kirjeenvaihtotietoja sekä tapaamisia, puheluja ja muita teleyhteyksiä koskevia tietoja; 4) luvattomia esineitä ja aineita koskevia tietoja; 5) tili- ja rahaliikennetietoja; 6) vankilatapahtumatietoja, rikokseen syyllistymistä tai vankilan turvallisuutta vaarantavaa tapahtumaa koskevia vihjetietoja taikka muita turvallisuustietoja; 7) rekisteröityyn liitettävissä olevaa yritystä, yhteisöä tai muuta organisaatiota koskevia tietoja; 8) rikollisjärjestötietoja; 9) henkilösuhdetietoja sekä 10) ajoneuvotietoja. Rekisteri voi sisältää tietoja myös muista poikkeuksellisista turvallisuutta vaarantavista tapahtumista vankilassa sekä tällaisiin tapahtumiin liittyvistä henkilöistä. Muuta henkilöä kuin vankia tai Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettua koskeva rekisterin käyttötarkoituksen kannalta välttämätön tieto voidaan tallettaa rekisteriin, jos henkilön voidaan perustellusti epäillä syyllistyvän rikokseen tai vaarantavan vankilan turvallisuutta.
Rikosseuraamusviranomaisella on pyynnöstä oikeus luovuttaa vankia koskevaa tietoa poliisille esitutkintaa varten. Rikosseuraamusviranomaisella on myös oikeus omasta aloitteestaan luovuttaa vankia koskevia tietoja, jos on syytä epäillä rikosta.
Maksukorttien käytön valvonnasta ei ole säädetty. Pelkästään se, että vankien käytössä oleva maksukortti on Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymä, ei synnytä Rikosseuraamuslaitokselle toimivaltaa maksukortin käytön valvontaan. Käteisen rahan käytöstä luopumisen jälkeen maksukorttitilien käytön valvonta on Rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa katsottu välttämättömäksi sen varmentamiseksi, ettei maksukorttitilejä voida käyttää rikolliseen toimintaan.
Maksukorttitilin poikkeuksellisuuden automatisoitu yleinen valvonta perustuisi yksinomaan maksutapahtumien lukumääriin tai varallisuusarvoihin. Kyse olisi tosiasiallisesta hallintotoiminnasta. Maksukortin maksutapahtumien lukumääriä ja varallisuusarvoja tulisi voida valvoa valvonnan kohdistuessa tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavaan maksuliikenteeseen. Henkilön yksilöinnin mahdollistavia tietoja ei tässä valvonnassa käytettäisi.
Myös Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymät maksukortit annetaan jokaiselle vangille käyttöön. Sääntelyn tulkinnanvaraisuudesta johtuen vankiloissa on kuitenkin jouduttu tekemään päätöksiä maksukorttien haltuun antamisen epäämisestä, jos korttien antaminen vankien selliin voisi aiheuttaa riskin vankilaturvallisuudelle. Päätökset ovat käytännössä koskeneet koko vankilaa. Rikosseuraamuslaitos on pitänyt korttien haltuun antamista riskinä muun muassa siksi, että hallussapito voi johtaa vankien väliseen painostukseen. Kuitenkaan kysymys ei varsinaisesti ole maksukortin käytön epäämisestä, vaan päätökset ovat koskeneet sitä, että kortit on säilytettävä vankilan vastaanotossa pois lukien ne ajankohdat, jolloin vanki käyttää korttia.
Ruotsin rikosseuraamusviranomainen osallistuu säännönmukaisesti tiedustelukokouksiin, joissa esimerkiksi poliisiviranomainen voi luovuttaa toisille viranomaisille saamiaan tietoja tai asiakirjoja. Tämä tietojenvaihto perustuu kunkin viranomaisen omiin säännöksiin.
Turvallisuustietorekisteri voisi voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti sisältää tietoja myös sellaisista poikkeuksellisista turvallisuutta vaarantavista vankilatapahtumista, joita ei katsota voitavan kirjata valvonta- ja toimintarekisteriin.
Rikosseuraamusviranomaisella on oikeus kerätä, käsitellä ja luovuttaa toiselle viranomaiselle tietoa, joka koskee vankeja tai henkilöitä, joiden kanssa vanki on ollut yhteyksissä. Edellytyksenä on, että vankilan turvallisuus ja järjestys taikka rikosseuraamusviranomaisen tai toisen viranomaisen toiminta radikalisaation ja ekstremismin ehkäisemiseksi tai rikoksen torjumiseksi tätä vaativat. Oikeusministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä rikosseuraamusviranomaisen toiminnasta (66 b §).
Poliisi voi käsitellä henkilötietoja rikosten ennalta estämiseen ja paljastamiseen liittyvän tehtävän hoitamiseksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 7 §:n mukaisesti. Tietojen on liityttävä henkilöön, jonka voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta.
Vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset etsintäkuuluttamisesta, jos vanki tai tutkintavanki karkaa tai on muuten luvatta vankilan ulkopuolella. Tällä hetkellä lainsäädäntö on puutteellinen, sillä etsintäkuuluttamisesta näissä tilanteissa ei ole säädetty. Säännös selkeyttäisi etsintäkuuluttamista koskevaa sääntelyä.
Tietojen luovuttamisen osalta henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain 24 §:ssä säädetään, että lain 14—23 §:ssä tarkoitetut tiedot voidaan antaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Lain 26 §:ssä säädetyn turvallisuustietorekisterin osalta ei ole säädetty tietojen antamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla. Tietojen luovuttamisesta lain 14—23 §:n osalta päättää lain 24 §:n mukaan rekisterinpitäjä tai sen määräämä Rikosseuraamuslaitoksen virkamies. Turvallisuustietorekisterin osalta siitä, kuka päättää tiedon luovuttamisesta, ei ole säädetty.
Lain tarkoituksena on edistää poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen (PTR-viranomaiset) yhteistoimintaa sekä yhteisten toimintalinjojen toteuttamista siten, että PTR-viranomaisille säädetyt rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen (rikostorjunta), valvontaan sekä niitä koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät tehtävät ja yksittäiset toimenpiteet tulevat hoidetuiksi tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti. Yhteistoiminnalla tarkoitetaan rikostorjuntaan, valvontatoimintaan tai kansainväliseen yhteistyöhön liittyvän toimenpiteen suorittamista toisen PTR-viranomaisen puolesta tai apuna tämän tehtäväalueella sekä toimimista yhteistyössä PTR-viranomaisten yhteisellä tehtäväalueella.
Poliisiviranomaisille, suojelupoliisille, talousrikollisuusviranomaiselle ja syyttäjälaitokselle voidaan myöntää suora pääsy turvallisuustietorekisteriin, jos kysymyksessä on rikostietolain tarkoituksen mukainen rikoksen torjunta, estäminen tai havaitseminen vankilassa tai tutkintavankilassa (lag om kriminalvårdens behandling av personuppgifter inom brottsdatalagens område).
Rikosseuraamusviranomaisella on myös yhteistyövelvollisuus luovuttaa tietoja toiselle viranomaiselle järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi (laki yhteistyöstä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, lag om uppgiftsskyldighet vid samverkan mot viss organiserad brottslighet (2016:774)). Lain tarkoituksena on ennaltaehkäistä, torjua ja havaita järjestäytynyttä rikollisuutta, joka on vakavaa tai mittavaa ja joka on ryhmissä järjestäytynyttä tai systemaattista. Lain mukaan viranomaisen on salassapitosäännösten estämättä velvollisuus luovuttaa toiselle viranomaiselle saamiaan tietoja, jos se on tarpeellista vastaanottavan viranomaisen toiminnalle. Tietoja ei kuitenkaan saa luovuttaa, jos niiden salassapitosyyt ovat tärkeämpiä kuin tietojen luovuttamisen syyt.
Poliisilain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitettu rikosten ennalta estäminen on käsitteenä laaja-alaisempi kuin rikoksen estäminen. Myös rikosten ennalta estäminen liittyy rikostorjunnan yläkäsitteeseen, joka kattaa rikosten paljastamisen, selvittämisen ja syyteharkintaan saattamisen, mutta myös sellaiset käsitteet kuten turvallisuus ja turvallisuuden tunne. Poliisilain esitöissä todetaan, että rikoksiin liittyvien toimenpiteiden katsotaan kuuluvan oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamisen yläkäsitteen piiriin (HE 224/2010 vp, s. 70). Rikosten ennalta estäminen on osa poliisin ennalta estävää toimintaa, jota pyritään toteuttamaan kokonaisvaltaisesti kaikessa poliisitoiminnassa. Näin ollen käsite kytkeytyy läheisesti myös yleiseen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen (HE 242/2018 vp).
Rikoksen selvittämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä, joihin ryhdytään sen jälkeen, kun esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu esitutkinnan kynnys on ylitetty. Esitutkintalain 2 luvun 1 §:n mukaan esitutkinnan toimittaa poliisi. Poliisin lisäksi esitutkintaviranomaisia ovat rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset. Niiden esitutkintatoimivallasta säädetään rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa, rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa ja sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa (255/2014). Esitutkintaviranomaisten lisäksi esitutkintaan osallistuu syyttäjä. Tullin ja Rajavartiolaitoksen lainsäädännössä rikoksen selvittäminen on määritelty esitutkinnaksi, puolustusvoimien lainsäädännössä viitataan esitutkintalakiin. Rikoksen selvittäminen on siten lainsäädännössä määritetty osaksi rikoksen esitutkintaa.
Rikosseuraamusviranomaisella ei ole esitutkintavaltuuksia eikä siten esimerkiksi toimivaltaa käyttää pakkokeinolaissa tarkoitettua puhelun salaista kuuntelua.