Voimassa olevan lain mukaan turvallisuustietorekisteri sisältää tietoja henkilöistä, joiden on syytä epäillä 1) syyllistyvän tai syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vankeutta tai 2) myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen rikokseen, josta saattaa seurata enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Ehdotetun turvallisuustietorekisteriä koskevan 8 §:n 1 momentin mukaan turvallisuustietorekisteri sisältäisi vankeusrangaistuksen aikaisten rikosten estämiseen tai laitosturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tietoja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otetuista henkilöistä, joiden voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Käsittelykynnys vastaa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 7 §:ssä säädettyä henkilötietojen käsittelyn edellytykseksi säädettyä. Kyseisen pykälän mukaan poliisi saa käsitellä henkilötietoja muun muassa rikosten ennalta estämiseen tai paljastamiseen liittyvän tehtävän suorittamiseksi sellaisista henkilöistä, joiden voidaan perustellusti olettaa syyllistyneen tai syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Turvallisuustietorekisterin voimassa olevan pykälän käsittelykynnys vastasi kumotun henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 4 §:n epäiltyjen tietojärjestelmän käsittelykynnystä. Käsittelykynnyksen on perusteltua olla edelleen yhtenevä tiedon käsittelemiseksi erityisesti silloin, kun tavoitteena on tehostaa oikean ja oikea-aikaisen tiedon käsittelyä Rikosseuraamuslaitoksen ja poliisin välillä vankeusaikaisen rikollisuuden estämiseksi.
Erityislainsäädännön mukaan rikosseuraamusviranomaisella on lisäksi velvollisuus laissa määritellyissä tapauksissa luovuttaa tietoja muun muassa henkilön rikostaustasta tai rangaistuksen täytäntöönpanon alkamisesta tai päättymisestä sekä täytäntöönpanosta vankilan ulkopuolisessa laitoksessa. Tietoja on luovutettava kokonaismaanpuolustuksen henkilöstöosastolle, kansalliselle vakuutusviranomaiselle, poliisille, suojelupoliisille, eläkeviranomaiselle sekä tulliviranomaiselle (asetus tietystä tiedusteluvelvollisuudesta rikosseuraamusviranomaisessa, förordning om viss underrättelseskyldighet för Kriminalvården (2018:1747)).
Lähtökohtana on, että Rikosseuraamuslaitoksen tehtävänä on vankilaturvallisuuden ylläpito ja vankeusaikaisen rikollisuuden estäminen. Rikosten selvittämiseen liittyvistä viranomaisten toimivaltuuksista säädetään esitutkintalaissa ja pakkokeinolaissa. Tästä poiketen Rikosseuraamuslaitokselle on säädetty toimivalta käyttää eräitä toimivaltuuksia myös rikosten selvittämiseen. Näitä ovat vankien ja tutkintavankien kirjeenvaihtoa, puheluja ja sähköistä viestintää sekä niiden valvontaa koskevat säännökset, jotka ovat vankeuslain 12 luvussa sekä tutkintavankeuslain 8 luvussa. Tapaamistiloja ja niiden valvontaa koskevat säännökset ovat vankeuslain 13 luvun 2 §:ssä sekä tutkintavankeuslain 9 luvun 1 §:ssä. Vankeuslain 16 luvun 6 §:ssä ja tutkintavankeuslain 11 luvun 6 §:ssä säädetty henkilönkatsastus voidaan myös tehdä rikoksen selvittämiseksi.
Käytännössä Rikosseuraamuslaitoksen on usein etsintäkuulutettava vanki tai tutkintavanki silloin, jos tämä karkaa tai poistuu luvatta vankilasta taikka jättää palaamatta poistumisluvalta tai muulta vankilan ulkopuolelle myönnetyltä luvalta.
Vankeuslain 13 luvussa säädetään tapaamisten teknisestä valvonnasta ja 18 luvussa säädetään tarkkailun ja eristämistarkkailun valvonnasta teknisillä välineillä.
Henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annetun lain (1069/2015) 7 §:n mukaan valvonta- ja toimintarekisteri sisältää laitosjärjestyksen ylläpitämistä sekä vankien ja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettujen valvontaa ja toimintaan osallistumista varten tarpeelliset tiedot. Tiedot koskevat vankien ja Rikosseuraamuslaitoksen yksikköön otettujen:1) sijoittamista Rikosseuraamuslaitoksessa ja Rikosseuraamuslaitoksen yksikössä; 2) valvonnan järjestämistä ja turvallisuuden ylläpitämistä; 3) osallistumisvelvollisuuden täyttämistä ja muuhun toimintaan osallistumista sekä maksettua käyttörahaa, toimintarahaa ja palkkaa sekä siitä tehtäviä pidätyksiä; 4) koulutusta, työkokemusta ja sosiaalista tilannetta; 5) arviota työ- ja toimintakyvystä, rangaistusajan suunnitelmaa sekä muita toimintaan sijoittamista varten tehtyjä arviointeja ja suunnitelmia; 6) yhteyksiä Rikosseuraamuslaitoksen yksikön ulkopuolelle mukaan lukien kirjeenvaihto, puhelut ja sähköinen viestintä; 7) vapautumisen valmistelua ja vapauttamissuunnitelmaa; 8) kurinpitorikkomusta ja sen seuraamusta; 9) karkaamista ja avolaitoksesta luvatta poistumista, poistumislupa-, opintolupa- ja siviilityölupaehtojen rikkomista sekä Rikosseuraamuslaitoksen yksikön ulkopuoliseen laitokseen sijoittamiseen liittyvien ehtojen rikkomista; 10) vapauttamista ja vankilasta tai muusta säilytystilasta poistumisesta ilmoittamista asianomistajalle sekä sitä koskevaa asianomistajan pyyntöä ja yhteystietoja.
Ehdotettu säännös Rikosseuraamuslaitoksen osallistumisesta PTR-rikostiedusteluyksikön toimintaan olisi poikkeussäännös, koska voimassa oleva PTR-laki koskee ainoastaan PTR-viranomaisten välistä yhteistyötä. Näin ollen Rikosseuraamuslaitoksen osallistumisesta PTR-yhteistyöhän on perusteltua säätää kyseisessä laissa omassa pykälässään.
Rikosseuraamuslaitos on antanut määräyksen Vankien asuminen ja perushuolto (19/004/2010). Määräyksen mukaan vangeille annetaan vankilaan saapuessa perushygieniapakkaus ja vangin käyttöön annetaan yhdet liinavaatteet. Rikosseuraamuslaitos on antanut määräyksen Vankien laitosvaatetus (1/004/2016). Määräyksessä määrätään siitä, millaisia vaatteita Rikosseuraamuslaitoksen puolesta annetaan vankien käyttöön.
Tietojen luovuttamisen lähtökohtana on Ruotsissa julkisuus- ja salassapitolaki. Pääsäännön mukaan henkilötiedot ovat salassa pidettäviä, mutta lakiin sisältyy useita poikkeuksia ja myös velvollisuuksia viranomaisille oma-aloitteisesti luovuttaa tietoa muiden viranomaisten käyttöön. Salassa pidettävä tieto voidaan luovuttaa toiselle viranomaiselle, jos on ilmeistä, että tiedon luovuttamisesta seuraava etu on suurempi kuin salassapidon syy. Tämä merkitsee sitä, että viranomaisilla on mainituissa tapauksissa oikeus ja velvollisuus vaihtaa tietoa salassapitosäännösten estämättä.
Maksukorttien käytön valvonnasta ei ole säädetty. Pelkästään se, että vankien käytössä oleva maksukortti on Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymä, ei synnytä Rikosseuraamuslaitokselle toimivaltaa maksukortin käytön valvontaan. Käteisen rahan käytöstä luopumisen jälkeen maksukorttitilien käytön valvonta on Rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa katsottu välttämättömäksi sen varmentamiseksi, ettei maksukorttitilejä voida käyttää rikolliseen toimintaan.
Maksukorttitilin poikkeuksellisuuden automatisoitu yleinen valvonta perustuisi yksinomaan maksutapahtumien lukumääriin tai varallisuusarvoihin. Kyse olisi tosiasiallisesta hallintotoiminnasta. Maksukortin maksutapahtumien lukumääriä ja varallisuusarvoja tulisi voida valvoa valvonnan kohdistuessa tavanomaisesta maksuliikenteestä poikkeavaan maksuliikenteeseen. Henkilön yksilöinnin mahdollistavia tietoja ei tässä valvonnassa käytettäisi.
Myös Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymät maksukortit annetaan jokaiselle vangille käyttöön. Sääntelyn tulkinnanvaraisuudesta johtuen vankiloissa on kuitenkin jouduttu tekemään päätöksiä maksukorttien haltuun antamisen epäämisestä, jos korttien antaminen vankien selliin voisi aiheuttaa riskin vankilaturvallisuudelle. Päätökset ovat käytännössä koskeneet koko vankilaa. Rikosseuraamuslaitos on pitänyt korttien haltuun antamista riskinä muun muassa siksi, että hallussapito voi johtaa vankien väliseen painostukseen. Kuitenkaan kysymys ei varsinaisesti ole maksukortin käytön epäämisestä, vaan päätökset ovat koskeneet sitä, että kortit on säilytettävä vankilan vastaanotossa pois lukien ne ajankohdat, jolloin vanki käyttää korttia.
Esityksen tarkoituksena on tehostaa sellaista tiedonvaihtoa, joka liittyy rikosten estämiseen ja laitosturvallisuuden ylläpitämiseen vankilassa sekä rikosten estämiseen vankilasta käsin johdetussa rikollisuudessa ja ulkopuolelta vankiloihin kohdistuvassa rikollisuudessa.
Rikosseuraamusviranomainen ja poliisi tekevät yhteistyötä eri muodoissa. Rikosseuraamusviranomaisella on rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain mukaan pääsy kansalliseen poliisirekisteriin. Rikosseuraamusviranomainen lähettää tietosuojaviranomaisen myöntämällä luvalla poliisille kansalliseen poliisirekisteriin rekisteröintiä varten luettelon kaikista vankeusrangaistuksia suorittavista tai täytäntöönpanoa odottavista taikka ehdonalaisesti vapautetuista vangeista ja heidän valvonnastaan. Poliisi lähettää säännönmukaisesti rikosseuraamusviranomaisille luettelon tuntemistaan rikollisjengien jäsenistä. Tämä yhteistyö perustuu käytäntöön eikä ole lakisääteistä. Rikosseuraamusviranomaisen ja poliisin mahdollisesta laajemmasta yhteistyöstä on keskusteltu, mutta tällä hetkellä sellaista ei ole.
Tutkintavankeuslakiin tehtäisiin vastaavat muutokset.
Vankeudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (548/2015) 39 §:n mukaan vankien saatavilla tulee olla luettelo, josta käyvät ilmi vankilan tai sen henkilökunnan toimintaa valvovat viranomaiset sekä ihmisoikeuksien toteutumista valvovat toimielimet, joille vangeilla on kansainvälisten sopimusten mukaan valitus- tai kanteluoikeus. Tutkintavankeudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (549/2015) 14 §:ssä on vastaavan sisältöinen säännös.
Vankeuslain 16 luvun 1 §:n ja tutkintavankeuslain 11 luvun 1 §:n mukaan vankeja ja vankien käytössä olevia tiloja on valvottava vankilan järjestyksen, vankilassa pitämisen varmuuden, vankien ja muiden henkilöiden turvallisuuden sekä karkaamisen tai laitoksesta taikka avolaitoksesta luvatta poistumisen ja rikoksen estämisen edellyttämällä tavalla. Vankilassa on oltava turvallisuuden edellyttämät hälytys- ja muut tekniset turvajärjestelmät. Kyseisen säännöksen nojalla vankiloiden yleisissä tiloissa toteutetaan teknistä valvontaa, joka tarkoittaa kuvaa välittävillä ja tallentavilla kameroilla tapahtuvaa valvontaa. Tällaista teknistä valvontaa on esimerkiksi vankilan ulkoilupihoilla ja vankien yhteisessä käytössä olevissa tiloissa, muttei vankien asuinselleissä tai WC-tiloissa.
Turvallisuustietorekisteriä koskevan pykälän mukaan turvallisuustietorekisteri sisältää muun muassa tietoja, jotka ovat tarpeellisia rikoksen selvittämiseksi. Edellä on kohdassa 1.1 tuotu esille se, ettei rikoksen selvittäminen kuulu Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaan. Edelleen säännös on epäselvä sen suhteen, mitä tarkoitetaan seurantaperusteen kirjaamisella, koska Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaan ei kuulu henkilön tarkkailu tiedonhankintatarkoituksessa. Yksittäisten kirjattavien tietojen osalta niiden turvallisuustietorekisteriin kirjaamisen edellytyksiä on arvioitava Rikosseuraamuslaitokselle laissa säädettyjen tehtävien ja toimivaltasäännösten perusteella. Edelleen on syytä pyrkiä selkeyttämään vallitsevaa tilaa sen suhteen, milloin tieto on valvonta- ja toimintarekisteriin kirjattava tieto ja milloin turvallisuustietorekisteriin kirjattava tieto sekä milloin tieto voidaan kirjata molempiin rekistereihin.
Rikosseuraamusviranomaisen henkilötietojen käsittelyn oikeudellisena lähtökohtana on, että tietoja saa käsitellä vain niin kauan kuin se on välttämätöntä tutkintavankeuden toimeenpanon ja rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, rikoksentorjuntaa, estämistä tai havaitsemista varten taikka muiden viranomaisen avustamiseksi laissa säädetyissä tilanteissa taikka kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.
Vankeuslain 19 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle ilmoittamisesta. Luvun 1 §:n 1 momentti sääntelee yksinomaan poliisille, ei muille esitutkintaviranomaisille, ilmoittamista. Luvun 1 §:ssä säädetään myös sosiaalietuuden myöntäneelle viranomaiselle ilmoittamisesta. Selkeyden vuoksi vankeuslain 19 luvun 1 §:ää muutettaisiin siten, että siihen koottaisiin kaikki ne 1 ja 2 §:ssä säädetyt seikat, joista tulee tai voidaan ilmoittaa poliisille tai muille esitutkintaviranomaisille tai syyttäjälle. Voimassa olevan lain 1 §:n 1 momentti koskee ilmoitusvelvollisuutta poliisille epäiltäessä rahan, muiden maksuvälineiden tai muun omaisuuden laillista alkuperää. Toiseen momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan lain 19 luvun 2 § sellaisenaan. Säännös koskee sitä, että kirjeen muun postilähetyksen tai viestin taikka vangin puhelun tai muun sähköisen viestin sisällöstä saadaan antaa tieto poliisille, muulle esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle, jos se on tarpeen rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Pykälän 2 momentti ilmoittamisesta sosiaalietuuden myöntäneelle viranomaiselle siirrettäisiin selkeyden vuoksi sellaisenaan omaksi 2 §:ksi.
Ilmoitus poliisille voidaan tehdä myös kurinpitokäsittelyssä (vankeuslain 15 luvun 3 § ja tutkintavankeuslain 10 luvun 3 §). Rikoksesta, josta vankilan johtaja on tehnyt ilmoituksen poliisille, ei saa määrätä kurinpitorangaistusta. Vankilan johtaja päättää, siirretäänkö rikos kurinpitorangaistuksen määräämisen sijasta poliisin tutkittavaksi (vankeuslain 15 luvun 16 § ja tutkintavankeuslain 10 luvun 16 §).